perjantai 31. elokuuta 2012

Pieleen meni

Vois joskus tehdä kunnon kokoelman pieleen menneistä tunneista. Niitä on niin paljon! Välillä niin tuntuu, että mitä ajanhukkaa tää touhu oikeasti on. No riippuu varmasti omastakin vireystasosta ja muusta, millainen fiilis tunnista jää. Tässä esimerkki tältä päivältä:

Ope (mä) saapuu 5 min. myöhässä musaluokkaan.
Ollaan VIHDOIN saatu musaluokka käyttöön, kauan odotettu mikkiin laulaminen alkaa!
Tai siis ei ala.
Esittelen lyhyesti musaluokan. Istutan oppilaat mikin ääreen.
Testaillaan vähän mikkejä, jänskää.
Yks oppilas on menettänyt jo hermonsa pitkään odotukseen ja hokee vain, kuinka haluaa pois pois pois!
Lauletaan alkulaulu. Kukaan muu ei laula.
Lauletaan seuraava, muille tuttu laula. Kukaan ei vieläkään laula.
Lauletaan kaikkien lempilaulu. Yks poika laulaa.
Pari oppilasta sentään soittaa rumpuja.
Osa istuu tekemättä mitään.
Osa härvää jotain ihan muuta.
OPE MENETTÄÄ HERMOT!
Ensin halutaan ihan hirveesti musaluokkaan ja laulamaan sitä ja tätä ja tuota laulua ja mikkiin. Sitten kun vihdoin siellä ollaan, mitään ei tapahdu, kukaan ei laula. Ope pitää turhautuneen saarnan siitä, kuinka luokka on oikeasti varattu toiselle luokalle ja me ollaan saatu etuoikeus käyttää sitä. Uhkailua, että ei tulla enää musaluokkaan.
Lopputunnista ehkä jossain laulussa joku vähän laulaa jotain.
Ope on turhautunut eikä enää yhtään kiinnostaa laulaako kukaan, kattoo vain kelloa ja veivaa biisejä.
Loppulaulu lauletaan 15 min ennen tunnin loppumista.
Katotaan vielä joku video.
No niin, kotiin siitä!
Perjantain vipa tunti.
Ope lievittää turhautumistaan flyygelin kanssa seuraavat puoli tuntia.

Olis niin ihanaa olla vain muutaman oppilaan kanssa musatunnilla. Mutta kun ryhmä kootaan 4-5 eri luokasta, on tosi vaikeeta saada yhtenäistä porukkaa. Kun aikuisia on kaiken lisäksi ihan hirveesti eikä kukaan tunne toisiaan, on vaikea luoda hyvää tunnelmaa. Pitäisi olla joskus aikaa istahtaa kaikkien kanssa alas ja miettiä, mitä kukin oppilas musatunneilta voi saada irti.

Lopuksi aina ajattelen, että no ehkä ens viikolla. Mutta en kuitenkaan ehdi.

tiistai 28. elokuuta 2012

Vähitellen tavalliseen koulutyöhön

Kai sitä voi nyt jo sanoa, että tavallinen kouluarki on käynnissä. Tänään annoin viimeisimpiä kirjoja oppilaille. Enää taitaa uskonnon kirjat olla jakamatta, mutta sitä oppiainetta pidin viime vuonnakin hyvin pitkälti ilman kirjoja. Itse nimittäin uskon hyvin pitkälti tarinoiden kertomisen voimaan.

Tänään jaoin myös lukujärjestykset oppilaille kotiin, joten kai sitenkin syksy on pyörähtänyt käyntiin. Vähän vielä on omat suunnitelmat vuoden suhteen mietinnässä. Kiinnostaisi esimerkiksi kokeilla sellaista jakso-opetusta, jossa esimerkiksi ylttiä opetettaisiin tiiviisti joku jakso, sitten taas joku tiivis jakso uskontoa ja muita oppiaineita. Ite oon käynyt 9 vuotta koulua tällä tavoin. Viime vuonna jäi vain sellainen fiilis, että ei oppilaille jää paljon mitään päähän, jos vaikka ylttiä on kaks kuukautta muutaman kerran viikossa ja sitten on koko asiasta koe. Järkevämpää olisi vaikka parin viikon supertiivis rykäisy. Ja että kaikki muut asiat liittyisivät tähän vaikka nyt yltin aiheeseen. Jonkinlaista kokonaisopetuksen ajatusta kytee mielessä, vai mikähän termi olisi oikea. Onko jollain kokemuksia?

Tavalliseen koulutyöhön palaaminen näkyy myös ihan arjessa. Ekat pari viikkoa taisi olla loman jälkeistä pumpulia, nyt tulee esiin vähän muitakin asioita. Nyt, kun pitäisi ruveta kunnolla hommiin. Oon viime vuoden aikana oppinut, kuinka voi olla joskus niin haastavaa, että oppilas pysyisi koko ajan omalla lähikehityksen vyöhykkeellä, jos nyt Vygotskyn tapaan puhutaan. Sitten jos hitusen menee homma yli, alkaa kova huomionhaku, häiriköinti, luovuttaminen ja oman itsen lyttääminen. Eikä sekään palvele, jos tehdään liian helppoja tehtäviä. Nyt pitää taas olla kieli keskellä suuta.

Välillä myöskin tuntui, että oppilaat ovat kesäkuukausien aikana kypsyneet paljon. Toisaalta nyt taas huomaa, että niin monet asiat ovat samalla tolalla. Itse huomaan, että päivästä ja tunneista kuluu paljon aikaa (tai pitäisi ainakin kulua) erilaisiin tunteiden säätelyyn liittyviin asioihin. Nyt esimerkiksi suunnittelen pitäväni kirjavinkkausta jonain äidinkielen tunnilla. Oikeasti sekin tunti on tunteiden säätelyn ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua. "Mulla on tässä nyt jokaista kirjaa vain 1-3 kappaletta. Mitähän voitaisiin tehdä, kun kaikille ei välttämättä riitä heti lempikirjaa? Miten asiasta voitaisiin sopia? Mitäs sitten tehdään, jos kuitenkin harmittaa, kun kirjaa ei saa?" Ja miljoona muuta kysymystä pohditaan ääneen oppilaiden kanssa. Vaikkei mitään pienimpiä koululaisia enää ollakaan. Mutta ehkä just kaikki tällainen tekee tästä erityisluokanopettajan työstä mielenkiintoisen.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Oikeasti ihan leppoisaa

Oikeasti on kyllä ollut tosi leppoisa tämä syksyn aloitus. Oman luokan tunnit pyörii vaikka kuinka extempore, vieraitten tunneissa on vielä vähän alkukankeutta. Mutta kyllä nekin siitä.

Mulla on ollut nyt paljon sijaisia avustajana ja osan aikaa oon ollut ilman avustajaa. Ja mitä on tapahtunut? Kun viimeksi mietin, että kuinka käy kun on vain yksi avustaja, niin nyt ei oo ollu mitään pulmaa edes niillä tunneilla, kun ei ole ollut ainuttakaan avustajaa! Oon käynyt jopa pari kertaa sellaisilla tunneilla tietokoneella tekemässä jonkun pienen homman. Yleensä ei voi hetkeksikään herpaantua luokassa tekemään muuta tai homma menee pläskiksi. On kyllä semmonen olo, että kyllä sitä varmaan joku muu luokka kipeämmin tarvii sitä avustajaa. Ainakin näillä näkymin.

Hitaasti on syksy alkanut, en nimittäin nyt ole tehnyt ylipitkiä päiviä. Vanhemmille on viestit kirjoittamatta, makekot tarkistamatta, poissaolot merkitsemättä, lukujärjestys tekemättä, tunnit suunnittelematta... Mutta opettelen elämään keskeneräisten hommien keskellä. Työt kun ei tekemällä lopu. Huomennakin olen 8h töissä ja teen sen minkä ehdin.

Viikonloppuisin ehtii hyvin hengähtämään viime vuoteen verrattuna. Kun nyt toisena vuotena helpottaa jo näin paljon, niin paljonko helpottaa kolmantena tai kenties viidentenä, kymmenentenä vuotena? Tietty hektisyys ja kiireen tuntu varmaan aina vähän liittyy tähän työhön, mutta yritän päästä sen kanssa hyvään tasapainoon. Se on tämän toisen opettajavuoteni tavoite. Viime vuonna yritin vain selvitä töistä keinolla millä hyvänsä.

maanantai 20. elokuuta 2012

Turhautumista ilmassa

Tänään ekaa kertaa koko syksynä työpäivä venyi yli kuuteen. Muuten oon onnistunut pitämään työpäivät noin 8,5 tunnissa. Tänään 10,5 tuntia. Ja nyt tuntuukin, että koko päivä on mennyt ihan ohi. Viime viikolla sen sijaan tein joka päivä vaikka mitä töitten jälkeen. Eikä työnaloitus tuntunutkaan kovin raskaalta. Aina myös saattoi luottaa siihen, että koko päivän saa kahlattua läpi vaikka edes jotenkin.

Lukkari aiheuttaa isoja ongelmia. Meillä ei tänäkään vuonna ole kuin yhden tunnin liikuntasalivuoro (eli 45min.) ja sekös sapettaa! Ite salissa ehtii olla ehkä vajaa puoli tuntia, vaikka siinä jättäisi kaikki välkät pitämättä. Kaikille yleisopetuksen ryhmille on varattu salivuorot ja tämmöset rupuset erityisopetusryhmät saa tyytyä siihen mitä on jos on. No, ehkä pidetään tänäkin vuonna kaikki liikkatunnit ulkona niin kuin melkein koko viime vuosi. Turhauttavaa.

On tosi vaikea saada kasaan mitään järkevää ja pysyvää lukkaria. Koko ajan on poikkeusta ja poikkeusta. Nyt on vasta yhden oppilaan integroinnit sovittu. En tiiä miten homma pissii sen jälkeen, kun ruvetaan muiden integrointeja miettimään.

Ja sitten syksyn yhteen teemaan. Avustajaproblematiikka.

Mitä? Kouluun tuli syksyllä lisää henk.koht. avustusta tarvitsevia oppilaita. Ja? Koulusta vähennetään avustajaresursseja. Eli? Poistetaan toinen avustaja Elsin luokasta, niillähän menee nykyään niin hyvin. Jep jep!

Nyt on siis edessä hyvin mielenkiintoiset ajat. Pientä levottomuutta havaittavissa. Eikä ite jaksa olla joka sekunti niin skarppina. Pitää jaksaa, muuten levottomuus heti leviää. Ja tehtäviä tehdessä käsiä nousee eikä jakseta odottaa kun nyt ei tuu apuja kuin harvakseltaan. Integrointeihin ei mitään toivoa lähettää mukaan avustajaa. Katotaan kuinka käy.

tiistai 14. elokuuta 2012

Koulutyö alkaa

Oppilaat syksyn ekaa päivää koulussa. Kyllä siinä riitti halipulaa! Puolin ja toisin. Ja juttua piisasi. Välillä vähän liikaakin vilskettä, välillä onneksi rauhallisempaa. On ne niin ihania.

(Tosin parissa leikissä meinasi tulla jollakin tiltit, mutta ei tullut, jes!)

Me leikittiin. Tuttuja leikkejä, oppilaiden lempileikkejä viime vuodelta. Ja paria uuttakin leikkiä, joista tervapataa ainakin lisää huomenna. Tai olihan sekin suurimmalle osalle tuttua.

Leikeltiin lehdistä omaan kesälomaan liittyviä kuvia.

Oppilaat keksi ryhmissä sääntöjä. Ryhmissä! On niin ihanaa, kun voi laittaa ne ryhmähommiin. Ja kyllä sääntöjäkin syntyi. Huomenna jatketaan vielä niitä. Melkein kaikki säännöt olivat "ei saa...". Seuraavaksi koitetaan kääntää ne positiivisiksi, "mitä saa tai pitää tehdä?". Ja sitten kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti. Ja miettiä mitkä olis tärkeimpiä. Taka-ajatuksena säännöt tyyliin "Viittaan. Kävelen. Olen kohtelias." Tai katotaan mitä sieltä nyt tulee! Tarkoitus olisi kutistaa säännöt korkeintaan viiteen ja mieluiten nekin yhdellä sanalla. Nyt kun kattoi oppilaiden kirjoittamia sääntöjä, tajusi itekin kuinka hirveen kauheen paljon meillä onkin kaikenlaisia sääntöjä. ;)


Kylläpä oli leppoisa ja mukava päivä! Nyt oon jo kaks päivää onnistunut noudattamaan periaatetta, että en tee älyttömiä työpäiviä. Oon ollut nyt 8,5h töissä. Tuosta pitää vielä nipistää puoli tuntia pois, sitten oon tyytyväinen. Iltaisin on ollut menoa ja myös loppuviikoksi oon sopinut jo kaikenlaista hauskaa puuhastelua. Ei ainakaan tunnu siltä, että olisi kesäloma loppunut aivan töksähtäen, vaan iltaisin aina rento meininki.

Vielä on kesää jäljellä... onhan vasta elokuu!

perjantai 10. elokuuta 2012

Listaihminen palaa lomalta

Oon listaihminen. Teen listoja kaikenlaisista asioista. Mikään ei ole niin nautinnollista, kuin vetää tehdyt asiat listalta yli. Aluksi listaan kuitenkin mitä tein tänään käydessäni ekaa kertaa loman jälkeen töissä.

- halailin monia työkavereita
- kävin pikaisesti ja pöllämystyneenä luokassa - en osannut tehdä siellä vielä mitään
- luin sähköpostit ja vastasin niihen (mm. jo yhtä hojks-palaveria sovittiin! ihanaa, nyt jo aloitan lähtölaskennan siihen, kun ne kaikki on tältä syksyltä valmiina)
- suunnittelin lukkaria kunnes totesin, etten voi tehdä sille vielä mitään ennen kuin näen opettajan, jonka luokkaan yks oppilas paljon integroituu
- ihmettelin vain tulevaa vuotta ja sen muutoksia liittyen mm. oppituntien ja ruokailun ajoituksiin ja eri oppituntien määriin
- juttelin lisää työkavereiden kanssa
- suunnittelin ekaa koulupäivää
- ihmettelin, miksi en pysty saamaan mitään aikaan
- juttelin ohjaajien kanssa
- totesin, että ei sitä oikeasti saa mitään aikaan ja on jo kauhea nälkä -> syömään!

Vasta työpaikalta lähdettyä alkoi tulla inspiraatiota. Tajusi mitä ylipäätään pitää vielä tehdä. Ja mitä pitää luokassa järjestellä.

- kaappeihin hätäpäissä sullotut tavarat omille paikoilleen
- kirjastosta ens vuoden kirja, eka Potter (luen itse paljon oppilaille ääneen)
- käsityön isot suuntaviivat ens vuodelle (done)
- kuviksen myös (done)
- liikunnan myös (done)
- kirje vanhemmille ekaksi päiväksi
- kirjat kirjavarastosta
- kirjavinkkauksen varaus
- yhden yksilöllistetyn oppilaan matematiikkamateriaalin valmistus (tää vie paljon aikaa!)

Viime vuonna en oikeastaan suunnitellut mitään suuria suuntaviivoja liikuntaan tai kuvikseen saati kässään. Saati mihinkään! Fiiliksellä mentiin ja kauhealla kiiruulla just ennen tuntia koitin keksiä jotain. Ehkä suunnittelu helpottais työtä... Kunhan ei ylisuunnittele.

Huomenna perjantaina en mee töihin, vaan rentoudun viimeisenä arkisena lomapäivänä. Tai ehkä kotona jotain pientä vähän, jos innostaa. Nyt kyllä on sellaista sopivan hyvää innostusta tähän työhön. Eli hyvä fiilis!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Nollaus hoidettu

Nyt voin sanoa olleeni lomalla. Ensimmäiset lomaviikot näin ihan hirveesti työunia, vaikka muuten en niitä toukokuussa juuri nähnyt. Vielä juhannuksen jälkeenkin työasiat pyöri mielessä ja unissa. Oikeastaan vasta nyt heinäkuun lopussa on tuntunut oikeasti lomailulta. Ja että on saanut ajatukset töistä muualle. Nollaus siis hoidettu. Ei olisi onnistunut ilman näitä opettajien pitkiä kesälomia. Tarpeeseen siis.

Eli: siitä selvittiin! Ensimmäisestä vuodesta opena. Ja nyt loman loppupuolella tuntuu oikein hyvältä. Vähitellen ajatukset jo siirtyy töitä kohti, ens viikolla töihin. Ajattelin kylläkin aloittaa rauhallisesti ja lähinnä treffailla vähän työkavereita ja hitusen suunnitella. Töihin menossa parhaalta tuntuukin juuri se, että näkee taas päivittäin ihania työkavereita!

Jotta töihin paluu ei olisi liian radikaali muutos tähän lomailuun, suunnittelen ekaksi viikonlopuksi kunnon työviikon jälkeen lomareissua hotelliöineen. Ja onhan elokuu vielä kesää lämpöisine ilmoineen ja valoisine iltoineen.

Nyt vielä viikko totaalista lomailua. Myöhäisiä nukkumaanmenoja, lainehtivia ohrapeltoja, hevosen tuoksua, kiireettömiä juoksulenkkejä, rannalla makoilua kirja kädessä, kaupungin humussa pyöräilyä, ystävien tapaamisia, kirpputoreilla kiertämistä, rauhallisia kahvitteluhetkiä... Ja näitä (melkein) kaikkia voi hyvin jatkaa vielä töidenkin alettua.