Elämää syysloman jälkeen.

Jee! Hyvä fiilis loman jälkeen. Kyllä jaksoi taas innolla palata töihin. Kaiken lisäksi ekalla viikolla oli muutamat oppilaat välillä poissa koulustakin, niin voi autuus sitä rauhaa ja hiljaisuutta! Muutenkin oppilaat (tai me aikuiset) oltiin hyvin levänneen oloisia. Oli mukava palata koulutyöhön, kun se sujui niin hyvin.

Ennen syyslomaa oli kuitenkin aikamoista härdelliä. Sen seurauksena heti loman jälkeen panostettiin ei-tiedollisiin tavoitteisiin. Käytiin läpi hyviä tapoja: Mitä sellaiset oikein voi olla? Miksi ihmeessä sellaisia pitäisi noudattaa? Pidettiin myös KiVa-tunnit, jossa oli aiheena tunteet. Juteltiin tunteista pari tuntia. Se tuntui toisaalta tosi hyvältä, vaikka yhtä sun toista piti komentaa vähän väliä poistumaan luokasta. Kuitenkin oppilaat toivat esiin hyvin arkoja asioita liittyen kuolemaan ja aikuisten ihmisten riitoihin. Tuntui pelottavalta tajuta, millaisena lapsi voi sellaiset asiat kokea.

KiVa-materiaalissa on hyvät tunnekortit, pärstänkuvia erilaisista tunteista. Oppilaiden huomio kiinnittyy silloin helpommin just siihen, mitä ollaan käsittelemässä. Tunnin aikana mm.

• mietittiin millaisia erilaisia tunteita on olemassa
• mikä tunne missäkin kuvassa oli
• koska tällainen tunne voi tulla?
• miksi on hyvä tunnistaa tunteita?
• harjoiteltiin näyttelemällä eri tunteita
• luin kirjasta saman pienen pätkän eri tunnetilalla - arvattiin mikä tunne oli kyseessä
• mitä voi tehdä, jos huomaa kaverilla tällaisen tunteen?
• mitä teki kun oli viimeksi tosi vihainen?
• mitä voi tehdä, jos suututtaa tosi kovasti?
• luin pienen tarinan ja oppilaat saivat kertoa, mitä tunteita siinä oleva henkilö kenties tunsi ja miksi
• mietittiin luokassa tapahtuneita tilanteita, miltä eri henkilöistä siinä saattoi tuntua
• mietittiin, että samassa tilanteessa eri ihmisistä voi tuntua erilaiselta

Pitäisi edelleen jatkaa aihetta. Tuntuu vaan, että monet tällaiset hyödylliset pläjäykset jää yksittäisiksi täsmäiskuiksi sinne tänne. Kouluarki tuntuu paahtavan niin kauheeta vauhtia eteenpäin, että välillä pitää muistaa pysähtyä miettimään, että mikäs tässä nyt olikaan oikeasti tärkeää.

Tärkeää kun monen kohdalla on jokin ihan muu kuin ne matikan laskut sivulla 78.

Mutta hyvillä fiiliksillä eteenpäin. Tänään lähdin töistä jo neljältä! En oo kertaakaan lähtenyt niin aikaisin, ellei oo ollut joku aivan pakottava meno. Uskomatonta, lähteä jo neljältä töistä... Mitä kaikkea tässä ehtii ennen joulua vielä tapahtuakaan!

Kohti lomaa - ja lomalla

Viimeinen viikko ennen syyslomaa, siis tämä viikko, oli todella kiireinen. Tein alkuviikosta töitä kellon ympäri, koska halusin saada kaikki hojksit valmiiksi ennen lomaa. Tai yksi palaveri on vielä myöhemmin erityisistä syistä johtuen. Nyt on kuitenkin helpottunut olo. Eikä työasiat paina näin lomalla mieltä.

Syksyn tunnelmat tiiviisti
Kävin läpi oon-paska-ope-kriisin. Luokanhan piti olla rauhallinen, jos oli ylempää tahoa uskominen. No, se oli hiljainen ehkä toissa vuonna, mutta ei enää viime vuonna. On mielenkiintoista, miten käytävillä kulkee juttuja, kuinka keväällä "luokka oli ottanut ohjat omiin käsiinsä", mutta ylemmille tahoille tällaista viestiä ei ollut kulkeutunut. En olisi niin vahvasti uskaltanut vaatia luokkaan toista ohjaajaa, ellen olisi ollut niin vakuuttunut siitä, että luokka on ollut noin "villi" koko kevään.

Nyt on hyvä fiilis töistä. Oon saanut myös työstäni ihan oikeasti kiitosta. Siitä, että toin esiin luokassa myös pitkään olleet ongelmat, joita aiemmin ei oltu sanottu ääneen, ja että tartuin toimeen. Nyt tiiän, että luokassa on menty parempaan suuntaan. Nyt oon hyvä ope.

LOMA!
Kiirehdin junalle kohti kotiseutua, lihakeittoa mikrossa, tallille. Loma ja kiireettömyys alkoi siitä, kun mutaiselle tallipihalle astuttua kuuli ensimmäisenä oman suomenpollen hirnunnan. Jostain pimeästä. Hevosen selkä oli lämmin. Kuu loisti kirkkaana, heitti varjon ratsukoista.

Resursseja

Sain luokkaan toisen vakituisen ohjaajan, jihaa!

Olin jo pitempään sitä mieltä, että tarvitaan sinne toinen ohjaaja. Uutena opena ei ehkä ole aina helpointa tuoda tällaisia asioita ilmi. Luokka kyllä kykenee työskentelemään hiljaisesti oman tehtävän parissa, mutta siirtymätilanteet ja monet opetustilanteet ovat pulmallisempia. Viime vuonna luokka on käsittääkseni ottanut ohjia vähän omiin käsiinsä, mutta ylemmän tason ihmisillä oli edelleen käsitys hiljaisesta luokasta. Oon nyt koittanut murtaa sitä käsitystä, mikä ei oo ollut kaikista helpointa. Ja nyt niitä apuvoimia saatiin! Ja muutenkin tuntuu, että ehkä tuo luokka on hieman asettunut?

Uudenlaiseksi muuttuu kyllä nyt tiimityö. Kestää varmaan aikansa, että ollaan kaikki samalla kartalla, vaikka hyvältä tuntuu lähtökohdat. On kuitenkin myös paljon kirjoittamattomia sääntöjä, jotka pitää nyt puhua ääneen. Mikä on varmasti hyvä. Odotan mielenkiinnolla ens viikkoa, kun päästään uudella tiimillä kunnolla tekemään töitä.

Tää viikko on ollut siinä mielessä raskas, että yöunet on jäänyt vähiin. Johtuen varhaisista herätyksistä, hojkseista ja hojkseista. Kai sitä työt aina näin kasaantuu ennen lomia. Viikonloppuna pakko rutistaa hommia, syyslomalla en tee MITÄÄN työjuttuja! Tällä hetkellä ei vieläkään ole elämässä juuri muuta kuin työt. Ne vie päivästä helposti 10-12 tuntia, joskus vieläkin enemmän. En uskalla edes laskea työtunteja.