Töitä on nyt reilut kaksi viikkoa takana. Työpäivät on edelleen hyvin pitkiä, helposti 10 tuntia. Niin paljon tulee mietittyä sitä, millaiset asiat tuon luokan kanssa toimii. Että ei mene hulinaksi. Tai että jotain saadaan aikaankin.
On niin erilaista opettaa tuollaista luokkaa kuin samaa yleisopetuksen luokka-astetta, jollaista opetin siis keväällä. Oppilaat oli siellä tottunu lukemaan lukuaineiden kappaleet, joita tunnilla käsiteltiin. Mutta entä kun luetun ymmärtäminen on niin heikkoa, että ne kaikki asiat tulee opiskella muilla keinoin? Oikein naurattaa lueskella opeoppaita. Ei niin vaan ikinä onnistuis meidän luokassa, mitä siellä ehdotellaan. Silti pitäis saada samat asiat opetettua samassa ajassa. Sen miettiminen viekin paljon aikaa. Ja silti tuntuu että onko tän kahden viikon aikana oikeasti tehnyt mitään järkevää.
Pitäisi keksiä kaikkeen mahdolliseen oppimiseen toiminnallisuutta. Mutta toisaalta monet ryhmä- ja paritehtävät ei onnistu, ellei satu olemaan erityisen hyvä päivä. Välillä on sellainen turhautuminen, että ei mikään onnistu. Yksin työskentelykin on vaativaa toiminnanohjauksen pulmien vuoksi.
Toisaalta joka päivä oppii uusia asioita oppilaista. Ja vähitellen tulee enemmän rutiinia. Oppii myös, miten oppilaat kenties oppii.
Tämän viikon fiiliksiä:
- mun opetustyön tuloksellisuus on varmaan miinusasteita?
- missä välissä ehtii suunnitella, jos monena päivänä pelkkää opetusta ja palavereja on jo 7 tuntia?
- virkamääräystä ei ole vieläkään tullut, ja nyt allekirjoitettavassa lapussa opetusvelvollisuus on 24 - senhän pitäisi olla 22! en allekirjoita...
- koskaan ei ajattele mitään muuta kuin työtä...
- innostavaa työtä!
- miksi oi miksi pitää olla niin monelle muullekin luokalle opetusta, olisi niin tuttua ja turvallista opettaa vain omaa luokkaa
- eniten outoa pitää tuntia luokalle, jossa 11 oppilasta ja 5 ohjaajaa, niin paljon aikuisia - ja happikin loppuu
- kotiin tultua syön, katon samalla telkkaria, ja menenkin melkein heti nukkumaan herätäkseni aamulla taas töihin
- ei ole muuta elämää kuin työ työ työ
- toisaalta on tosi mukava tehdä työjuttuja
- toisaalta olisi mukava osata ajatella joskus jotain muuta kuin aina työjuttuja
- mä en taida puhua enää muusta kuin työstä?
Nyt pitäisi järjestelmällisesti miettiä vielä jokaisen oppilaan vahvuuksia ja pulmakohtia. Järjestelmällisyydellä tarkoitan jotain selkeää taulukointia asiasta. Ja miettiä mitä asioita pitää vielä testata. Ja miettiä, mistä asioista lähtee sitten jokaisen oppilaan kanssa liikkeelle. Vastoin periaatteita kannoin nyt viikonlopuksi töistä kotiin ison pinon oppilaiden tekemiä testejä ja kaikkia muitakin papereita. En ota tavaksi! En.
lauantai 27. elokuuta 2011
maanantai 22. elokuuta 2011
palkkio - behaviorismi
Ihme meininkiä joillakin yliopiston kursseilla, kun nähdään behaviorismi peikkona. Ite toki sain opiskella ympäristössä, jossa ymmärrettiin sen vahvuuksiakin. On se jännä miten monet keinot toimii.
Leima palkkiona. Laske sivun laskut, saat leiman. Tuntuu olevan hyvin motivoivaa myös oppilailla, joilla on suuria pulmia niin ite matikassa kuin suhtautumisessa siihen.
Tämän päivän uusi kokeilu: kun ruokailuun lähteminen, siirtymävaihe, sujuu hyvin koko luokalta, saa leiman. Kun leimoja on viisi, voidaan jonain päivänä sopia, että oppilaat saa tuoda kotoa pelejä, joita pelataan.
Toinen ongelma: oppilaat ei tuu sisälle välitunnilta kun kellot soi, vaan vitkuttelee viimeiseen asti. Luokka kilpailee itseään vastaan. Kerätään taululle taulukkoa siitä, kuinka monta minuuttia ja sekuntia kestää kellojen soitosta siihen, kun kaikki on luokassa. Kehuja hienosta edistymisestä. Päästiin jo alle viiteen minuuttiin (!).
Kilpailu hyvässä hengessä kannustaa. Joitakin oppilaita erityisesti. Vaikka ite en kyllä oo luonteeltani kilpailija.
Siirtymävaiheet on siis tuntunu pulmallisilta, mutta tänään sujui taas huomattavasti paremmin. Koko arki ja yhdessäolo vain sujuu paremmin, kun se... no, sujuu paremmin.
Millaisia muita, hyviksi koettuja keinoja voisi löytyä siirtymätilanteisiin, luokassa työskentelyyn ja arjessa toimimiseen?
Leima palkkiona. Laske sivun laskut, saat leiman. Tuntuu olevan hyvin motivoivaa myös oppilailla, joilla on suuria pulmia niin ite matikassa kuin suhtautumisessa siihen.
Tämän päivän uusi kokeilu: kun ruokailuun lähteminen, siirtymävaihe, sujuu hyvin koko luokalta, saa leiman. Kun leimoja on viisi, voidaan jonain päivänä sopia, että oppilaat saa tuoda kotoa pelejä, joita pelataan.
Toinen ongelma: oppilaat ei tuu sisälle välitunnilta kun kellot soi, vaan vitkuttelee viimeiseen asti. Luokka kilpailee itseään vastaan. Kerätään taululle taulukkoa siitä, kuinka monta minuuttia ja sekuntia kestää kellojen soitosta siihen, kun kaikki on luokassa. Kehuja hienosta edistymisestä. Päästiin jo alle viiteen minuuttiin (!).
Kilpailu hyvässä hengessä kannustaa. Joitakin oppilaita erityisesti. Vaikka ite en kyllä oo luonteeltani kilpailija.
Siirtymävaiheet on siis tuntunu pulmallisilta, mutta tänään sujui taas huomattavasti paremmin. Koko arki ja yhdessäolo vain sujuu paremmin, kun se... no, sujuu paremmin.
Millaisia muita, hyviksi koettuja keinoja voisi löytyä siirtymätilanteisiin, luokassa työskentelyyn ja arjessa toimimiseen?
perjantai 19. elokuuta 2011
Mikä päivä, taas kerran...
Kyllä voi niin monet asiat olla vaikeita. Pitää varmaan ruveta tekemään systemaattinen palkitsemisjärjestelmä niin moneen asiaan, että ei tiedä mistä aloittaa. Jos sitä kautta saisi muutamat ihan käytännön asiat toimimaan. Ite oppitunnit saattaa sujua hyvin, mutta siirtymävaiheet on usein pulmallisia. Vaikka niitä onkin nyt vähän mietitty, pitää keksiä uusia keinoja.
Huomaan myös, että pitää itekin opetella muistamaan aina ihan kaikki rutiinit ja tavat toimia, eihän ne muuten edes ole rutiineja. En kuitenkaan oo mikään vanhan koulukunnan ope, jonka systeemit menee näin ja näin, sillä selvä. Pitäis ehkä vähän enemmän välillä olla.
Tänään vähän huonolla mielellä tuli jäätyä viikonloppulomailemaan. Ensimmäistä kertaa meni nimittäin hermot töissä. Ehkä juuri siitä turhautumisesta, että vaikka ite tunti sujuisi hyvin, saattaa siirtymävaiheessa aivan kaikki räjähtää käsiin. Tuntuu, että mistään ei tuu mitään, kukaan ei kuuntele, tajua mitä on tekemässä ja sitten monta tappelua on saatu jo aikaan. Iskee ihan hirveä epätoivo ja sitten tuli korotettua ekan kerran ääntä. Eikä sekään tilannetta tietysti ratkaissut. Eihän se tilanne ollut kuin hyvin nopea, mutta jäi itseä vaivaamaan. On vain niin turhauttavaa, kun juuri kun kaikki tuntuu menevän hyvin, saattaa sekunnissa muuttua kaikki ihan päinvastaiseksi. Työ tuntuu moninkertaisesti haasteellisemmalta kuin kevään parin kuukauden sijaisuus, vaikka nyt oppilaita on kolmasosa kevään luokkaan verrattuna.
No ehkä se tästä. Jokaisen päivän aikana ehtii tunnelmat mennä laidasta laitaan. Pitäisi tällaisina hetkinä muistaa, että joka päivä ne on käynyt myös siellä mukavissa sfääreissä ja on tullut paljon hienoja kokemuksia.
Nyt on siis ensimmäinen viikko vedetty läpi, oon nähnyt oman luokan lisäksi kaikki neljä muuta luokkaa, joita opetan. Nuo muut luokat nimittäin jännitti aika lailla. Vieläkään en oikein tiedä mitä kaikkea niiden kanssa teen, mutta kokeilemalla oppii. Tuntuu kuitenkin tosi hyvältä, että saa alottaa työt nyt syksyllä ja kaikenlainen säätäminen on sallittua, suorastaan väistämätöntä. Paljon vaikeampaa on hypätä kesken kaiken jonkun toisen puikkoihin. Nyt tuntuu, että saa tehdä omana itsenään töitä. Työkaverit kannustaa sen oman tyylin ja tavan löytämiseen ja rohkaisee luokan kanssa uusien toimintatapojen etsimiseen.
Eiköhän tämä tästä vähitellen asetu. Vaikka aloitus on odotetusti rankkaa, uskon työn tasoittumiseen vähitellen, rutiinien löydyttyä. Vaikka toisaalta on into ryhtyä kokeilemaan siinä sivussa myös uudenlaisia toimintatapoja.
Ja nyt yritän armahtaa itseäni ja tyhjentää pään työasioista viikonlopuksi! Kahvia ja perjantaipullaa...
Huomaan myös, että pitää itekin opetella muistamaan aina ihan kaikki rutiinit ja tavat toimia, eihän ne muuten edes ole rutiineja. En kuitenkaan oo mikään vanhan koulukunnan ope, jonka systeemit menee näin ja näin, sillä selvä. Pitäis ehkä vähän enemmän välillä olla.
Tänään vähän huonolla mielellä tuli jäätyä viikonloppulomailemaan. Ensimmäistä kertaa meni nimittäin hermot töissä. Ehkä juuri siitä turhautumisesta, että vaikka ite tunti sujuisi hyvin, saattaa siirtymävaiheessa aivan kaikki räjähtää käsiin. Tuntuu, että mistään ei tuu mitään, kukaan ei kuuntele, tajua mitä on tekemässä ja sitten monta tappelua on saatu jo aikaan. Iskee ihan hirveä epätoivo ja sitten tuli korotettua ekan kerran ääntä. Eikä sekään tilannetta tietysti ratkaissut. Eihän se tilanne ollut kuin hyvin nopea, mutta jäi itseä vaivaamaan. On vain niin turhauttavaa, kun juuri kun kaikki tuntuu menevän hyvin, saattaa sekunnissa muuttua kaikki ihan päinvastaiseksi. Työ tuntuu moninkertaisesti haasteellisemmalta kuin kevään parin kuukauden sijaisuus, vaikka nyt oppilaita on kolmasosa kevään luokkaan verrattuna.
No ehkä se tästä. Jokaisen päivän aikana ehtii tunnelmat mennä laidasta laitaan. Pitäisi tällaisina hetkinä muistaa, että joka päivä ne on käynyt myös siellä mukavissa sfääreissä ja on tullut paljon hienoja kokemuksia.
Nyt on siis ensimmäinen viikko vedetty läpi, oon nähnyt oman luokan lisäksi kaikki neljä muuta luokkaa, joita opetan. Nuo muut luokat nimittäin jännitti aika lailla. Vieläkään en oikein tiedä mitä kaikkea niiden kanssa teen, mutta kokeilemalla oppii. Tuntuu kuitenkin tosi hyvältä, että saa alottaa työt nyt syksyllä ja kaikenlainen säätäminen on sallittua, suorastaan väistämätöntä. Paljon vaikeampaa on hypätä kesken kaiken jonkun toisen puikkoihin. Nyt tuntuu, että saa tehdä omana itsenään töitä. Työkaverit kannustaa sen oman tyylin ja tavan löytämiseen ja rohkaisee luokan kanssa uusien toimintatapojen etsimiseen.
Eiköhän tämä tästä vähitellen asetu. Vaikka aloitus on odotetusti rankkaa, uskon työn tasoittumiseen vähitellen, rutiinien löydyttyä. Vaikka toisaalta on into ryhtyä kokeilemaan siinä sivussa myös uudenlaisia toimintatapoja.
Ja nyt yritän armahtaa itseäni ja tyhjentää pään työasioista viikonlopuksi! Kahvia ja perjantaipullaa...
torstai 18. elokuuta 2011
Toistaiseksi nyt näin
Tuntuu, että töissä niin monet asiat on tietyllä tavalla "toistaiseksi", "kunnes se ja se homma saadaan tehtyä", "tehdään nyt näin, ehkä syysloman jälkeen sitten alkaa kunnon koulu".
Tänään sitte vihdoin tein lukujärjestyksen. Se on voimassa ainakin ens viikon. Se muuttuu vielä monta kertaa, mutta haluan nyt edes jonkun raamin, josta lähteä liikkeelle. Myös jokainen tunti tulee mentyä meiningillä "toistaiseksi nyt näin kunnes...". Kunnes tulee kirjat, kunnes ehdin suunnitella jatkuvuutta, kunnes ehdin suunnitella tunnin edes ennen kuin kellot soi välitunnilta sisälle, kunnes selviää integraatiot, kunnes selviää laaja-alaisen tunnit, kunnes on selvitelty muut oppituntien vaihdot opettajien kanssa.
Oikeasti varmasti stressi painaa, kun näen joka yö töistä unta, mutta ihan hyvä fiilis ja olo kuitenkin on. Väsymyksen huomaa ehkä siitä, että tänäänkin aloin vaan ihan hervottomasti nauraa juuri ennen oppitunnin alkua jollekin oppilaan kirjasta lukemalle asialle. Luokassa kun on nyt yksi 70-luvun hyvin yksityiskohtainen kirja liittyen tyttöihin, poikiin, miehiin, naisiin, jalkovälin asioihin ja lasten tekoon - sekös monia niin kiinnostaa. No onneksi tunti ei ollut alkanut ja ope meni hetkeksi vähän rauhoittumaan ja laittaamaan naamaa peruslukemille...
Tänään sitte vihdoin tein lukujärjestyksen. Se on voimassa ainakin ens viikon. Se muuttuu vielä monta kertaa, mutta haluan nyt edes jonkun raamin, josta lähteä liikkeelle. Myös jokainen tunti tulee mentyä meiningillä "toistaiseksi nyt näin kunnes...". Kunnes tulee kirjat, kunnes ehdin suunnitella jatkuvuutta, kunnes ehdin suunnitella tunnin edes ennen kuin kellot soi välitunnilta sisälle, kunnes selviää integraatiot, kunnes selviää laaja-alaisen tunnit, kunnes on selvitelty muut oppituntien vaihdot opettajien kanssa.
Oikeasti varmasti stressi painaa, kun näen joka yö töistä unta, mutta ihan hyvä fiilis ja olo kuitenkin on. Väsymyksen huomaa ehkä siitä, että tänäänkin aloin vaan ihan hervottomasti nauraa juuri ennen oppitunnin alkua jollekin oppilaan kirjasta lukemalle asialle. Luokassa kun on nyt yksi 70-luvun hyvin yksityiskohtainen kirja liittyen tyttöihin, poikiin, miehiin, naisiin, jalkovälin asioihin ja lasten tekoon - sekös monia niin kiinnostaa. No onneksi tunti ei ollut alkanut ja ope meni hetkeksi vähän rauhoittumaan ja laittaamaan naamaa peruslukemille...
tiistai 16. elokuuta 2011
Vain 26 tuntia töitä viikossa
Hah, tänään on kyllä tullut taas naurettua niille kommenteille, joita oon saanut, kun oon kertonut mulla olevan viikossa opetusta 26 tuntia. Niin vähän! Jep jep, eivät ole itse olleet opettajia, jotka ovat päivitelleet "vähäistä" tuntimäärää. Tosin itse asiassa lukujärjestykseen on merkitty yhteensä 29 tuntia kaikkine palavereineen.
Tänään olin töissä 12 tuntia. Olin koululla 7:45 ja lähdin kotiin 19:45. Silti tuntuu, että ei ehtinyt juuri mitään tehdä. Tuli kyllä pengottua joitakin varastoja ja metsästettyä oppilaille kirjoja. Silti loppuviikon ohjelma on auki, juuri sen takia, kun ei ole kirjoja. Enkä oikein tiedä mitä sitä tekisi. Miten selvittää tarkemmin oppilaiden taitotasoja tietyissä alueissa. Keväällä tehtyjen makekojen tulokset on jossain hukassa. Allu-testin tulokset sentään löytyi. Jos ei makeko-tuloksia löydy, niin ehkä lähden sitten siitä liikkeelle. Yhden pulman tuo myös se, että ketkä oppilaat opiskelee äikässä ja matikassa e-kirjan mukaisesti ja keille taas on tarkoitus antaa normitehtäväkirja. Pitänee huomenna kääntyä vielä neljännen henkilön puoleen tässä asiassa, sillä jollain logiikalla oppilaille kirjat on keväällä tilattu, kukaan vaan ei enää muista millä.
Oppitunnit sujuu hyvin vaihtelevasti. Joka toinen oppitunti menee aivan penkin alle ja meuhkaamiseksi, joka toinen taas tuntuu sujuvan ihan ok. Erittäin tärkeitä on rutiinit, joten nyt vain toivon, että saadaan homma pyörimään. Tänään aamu sujui jo hyvin. Niinkin simppelit asiat vain retajaa, kuten vaikka valkotaulujen tussien etsiminen. Että voitaisiin joka päivä kirjata taululle mikä päivä on.
Toivoisin niin, että pikkuhiljaa lukujärjestys saisi jo muotonsa. Ensin pitää hoidella yhden oppilaan integraatiota yleisopetuksen luokkaan. Sitten yks toinen oppilas integroituu meidän luokkaan parissa oppiaineessa. Ja sen lisäksi teen vielä yhden opettajan kanssa päikseen vaihdon oppitunnin pitämisestä, että pidän sen luokalle musaa. Ja yksi oppilas menee vielä joillakin tunneilla laaja-alaiselle opelle, joten sekin vielä. Huomiseksi mulla on jo suunnitelma, ketä opettajaa lähden ensimmäiseksi etsimään. Tai siis sen jälkeen kun ensin koitan selvittää oppilaiden kirjoja/e-kirjoja.
Se tuntuu kyllä mukavalta, kun mun luokkaa lähellä on myös toinen, tuossa koulussa uusi ope. Vaikka muuten hällä onkin jo opevuosia takana, on uudessa koulussa yhdessä paljon ihmettelemistä. Ja kummillakin on omanlaisensa luokat, vaikkakin taas toisistaan hyvin poikkeavat. Voidaan yhdessä ihmetellä myös sitä, mitähän sitä oikein nyt seuraavana päivänä tekisi ja tulipas tästäkin päivästä selvittyä. Iltasella on joku, jonka luokkaan voi mennä seikkailemaan, että joo eihän sitä nyt kunnon opettaja ikinä ennen kuutta illalla kotiin mene. Eihän sentään. Kunnon ope tekee hommia aina iltamyöhälle.
Tänään olin töissä 12 tuntia. Olin koululla 7:45 ja lähdin kotiin 19:45. Silti tuntuu, että ei ehtinyt juuri mitään tehdä. Tuli kyllä pengottua joitakin varastoja ja metsästettyä oppilaille kirjoja. Silti loppuviikon ohjelma on auki, juuri sen takia, kun ei ole kirjoja. Enkä oikein tiedä mitä sitä tekisi. Miten selvittää tarkemmin oppilaiden taitotasoja tietyissä alueissa. Keväällä tehtyjen makekojen tulokset on jossain hukassa. Allu-testin tulokset sentään löytyi. Jos ei makeko-tuloksia löydy, niin ehkä lähden sitten siitä liikkeelle. Yhden pulman tuo myös se, että ketkä oppilaat opiskelee äikässä ja matikassa e-kirjan mukaisesti ja keille taas on tarkoitus antaa normitehtäväkirja. Pitänee huomenna kääntyä vielä neljännen henkilön puoleen tässä asiassa, sillä jollain logiikalla oppilaille kirjat on keväällä tilattu, kukaan vaan ei enää muista millä.
Oppitunnit sujuu hyvin vaihtelevasti. Joka toinen oppitunti menee aivan penkin alle ja meuhkaamiseksi, joka toinen taas tuntuu sujuvan ihan ok. Erittäin tärkeitä on rutiinit, joten nyt vain toivon, että saadaan homma pyörimään. Tänään aamu sujui jo hyvin. Niinkin simppelit asiat vain retajaa, kuten vaikka valkotaulujen tussien etsiminen. Että voitaisiin joka päivä kirjata taululle mikä päivä on.
Toivoisin niin, että pikkuhiljaa lukujärjestys saisi jo muotonsa. Ensin pitää hoidella yhden oppilaan integraatiota yleisopetuksen luokkaan. Sitten yks toinen oppilas integroituu meidän luokkaan parissa oppiaineessa. Ja sen lisäksi teen vielä yhden opettajan kanssa päikseen vaihdon oppitunnin pitämisestä, että pidän sen luokalle musaa. Ja yksi oppilas menee vielä joillakin tunneilla laaja-alaiselle opelle, joten sekin vielä. Huomiseksi mulla on jo suunnitelma, ketä opettajaa lähden ensimmäiseksi etsimään. Tai siis sen jälkeen kun ensin koitan selvittää oppilaiden kirjoja/e-kirjoja.
Se tuntuu kyllä mukavalta, kun mun luokkaa lähellä on myös toinen, tuossa koulussa uusi ope. Vaikka muuten hällä onkin jo opevuosia takana, on uudessa koulussa yhdessä paljon ihmettelemistä. Ja kummillakin on omanlaisensa luokat, vaikkakin taas toisistaan hyvin poikkeavat. Voidaan yhdessä ihmetellä myös sitä, mitähän sitä oikein nyt seuraavana päivänä tekisi ja tulipas tästäkin päivästä selvittyä. Iltasella on joku, jonka luokkaan voi mennä seikkailemaan, että joo eihän sitä nyt kunnon opettaja ikinä ennen kuutta illalla kotiin mene. Eihän sentään. Kunnon ope tekee hommia aina iltamyöhälle.
maanantai 15. elokuuta 2011
Tukea ensimmäiseen työvuoteen
Eilen illalla miettimääni kysymykseen tarjottiin tänään yllättäen vastausta. Miten voisi olla ahdistumatta? Kun kesken oppitunnin koputettiin oveen ja pyydettiin hetkeksi käytävälle juttelemaan, en olisi ikinä voinut arvata, että silloin mulle tarjotaan mahdollisuutta työnohjaukseen. Halleluja! Todellakin olin heti mukana.
Siinä vaiheessa oli niin helpottunut olo, että hyvä että en heti ruvennu onnesta pillittämään. En edes muistanut, että voi sellainenkin mahdollisuus olla kuin työnohjaus. Odotan kyllä innolla.
Mietinkin tänään, keiltä oikein voin saada tukea työssä jaksamiseen. Ensimmäisenä tulee mieleen puoliso, hyvät ystävät ja entiset opiskelukaverit eli nykyiset kollegat. Toisekseen töissä oon saanut hyvin jaettua ajatuksia siellä olevien uusien työkavereiden ja tietysti mentori-opettajan kanssa. Nyt vielä kolmas tuki voi olla tuleva työnohjaus.
Lisäksi rentoudun mitä parhaiten tallilla ja hevosten seurassa. Oma harrastus on nykyisellä paikkakunnalla vähän jäissä, mutta tämänpäiväisen juttutuokion perusteella saattaa siihenkin tulla pieni valonpilkahdus. Kenties pääsen liikuttamaan yhtä suokkia - se vasta parasta työnohjausta olisikin...
Siinä vaiheessa oli niin helpottunut olo, että hyvä että en heti ruvennu onnesta pillittämään. En edes muistanut, että voi sellainenkin mahdollisuus olla kuin työnohjaus. Odotan kyllä innolla.
Mietinkin tänään, keiltä oikein voin saada tukea työssä jaksamiseen. Ensimmäisenä tulee mieleen puoliso, hyvät ystävät ja entiset opiskelukaverit eli nykyiset kollegat. Toisekseen töissä oon saanut hyvin jaettua ajatuksia siellä olevien uusien työkavereiden ja tietysti mentori-opettajan kanssa. Nyt vielä kolmas tuki voi olla tuleva työnohjaus.
Lisäksi rentoudun mitä parhaiten tallilla ja hevosten seurassa. Oma harrastus on nykyisellä paikkakunnalla vähän jäissä, mutta tämänpäiväisen juttutuokion perusteella saattaa siihenkin tulla pieni valonpilkahdus. Kenties pääsen liikuttamaan yhtä suokkia - se vasta parasta työnohjausta olisikin...
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Sunnuntaiahdistusta
Yritin kyllä kovasti valmistautua, että helppoa ei tule alku olemaan. Muutaman kuukauden tein viime keväänä opehommia ja silloin törmäsin uuteen asiaan: sunnuntaiahdistukseen. Ei millään haluaisi aloittaa tulevaa viikkoa.
Lauantai meni rentoutuessa veneillen ja sienimetsällä. Paljon kyllä tuli kollegan kanssa jutusteltua työjuttuja, mutta siinä saikin hyvin tukea ja uusia ajatuksia. Pelkäsin sunnuntaina tulevaa ahdistusta ja tulihan se. Tajusin, että on pakko tehdä muutamia juttuja nyt sunnuntaina töihin, ja siitä se kai alkoi. Rupesi miettimään niitä lukemattomia tekemättömiä hommia. Oppilailla ei ole vielä edes minkäänlaisia lukujärjestyksiä - kyllähän niille pitäisi jo jakaa tieto, koska koulu minäkin päivänä loppuu.
Suurimman stressin tässä kuitenkin aiheuttaa mun ylitunnit. Pidän oman luokan lisäksi opetusta muillekin luokille, jotka on hyvin omanlaisiaan. Taas kerran tulee mieleen, että olis niin helppoa vain jos olis yleisopetuksen opettaja. Tietäisi edes, että oppilaat seisoo, istuu, käyttää käsiään, lukee, kirjoittaa, ymmärtää puhetta, puhuu itse... Kun mistään näistä asioista ei ole hajua, niin on tosi vaikea suunnitella semmosille ryhmille opetusta. Ehkä ensimmäiset tunnit sitten vain koitetaan selvitä hengissä.
Tavoitteena on, että huomenna maanantaina saan hommat siihen malliin, että saan nukuttua seuraavan yön.
Mutta miten vois vastaisuudessa olla ahdistumatta sunnuntaina? Ettei tarvis mennä viikon päästä taas yksin kallioille itkemään.
Lauantai meni rentoutuessa veneillen ja sienimetsällä. Paljon kyllä tuli kollegan kanssa jutusteltua työjuttuja, mutta siinä saikin hyvin tukea ja uusia ajatuksia. Pelkäsin sunnuntaina tulevaa ahdistusta ja tulihan se. Tajusin, että on pakko tehdä muutamia juttuja nyt sunnuntaina töihin, ja siitä se kai alkoi. Rupesi miettimään niitä lukemattomia tekemättömiä hommia. Oppilailla ei ole vielä edes minkäänlaisia lukujärjestyksiä - kyllähän niille pitäisi jo jakaa tieto, koska koulu minäkin päivänä loppuu.
Suurimman stressin tässä kuitenkin aiheuttaa mun ylitunnit. Pidän oman luokan lisäksi opetusta muillekin luokille, jotka on hyvin omanlaisiaan. Taas kerran tulee mieleen, että olis niin helppoa vain jos olis yleisopetuksen opettaja. Tietäisi edes, että oppilaat seisoo, istuu, käyttää käsiään, lukee, kirjoittaa, ymmärtää puhetta, puhuu itse... Kun mistään näistä asioista ei ole hajua, niin on tosi vaikea suunnitella semmosille ryhmille opetusta. Ehkä ensimmäiset tunnit sitten vain koitetaan selvitä hengissä.
Tavoitteena on, että huomenna maanantaina saan hommat siihen malliin, että saan nukuttua seuraavan yön.
Mutta miten vois vastaisuudessa olla ahdistumatta sunnuntaina? Ettei tarvis mennä viikon päästä taas yksin kallioille itkemään.
perjantai 12. elokuuta 2011
Kahvia kermalla ja räkäisiä herneitä
Ensimmäinen työviikko takana. Ihan ensimmäisenä kotiin tultuani keitin kahvit. Paljon kermaa joukkoon. Suklaata. Istun ja vain olen. Nyt se on siis todella alkanut. Erityisluokanopettajan työ.
Toisen päivän jälkeen olo on vähän luottavaisempi kuin eilen. Alan jopa epäillä, että kenties koulutyöhön kiinni päästyämme itsenäinen työskentely luokan kanssa voi sujua ihan hyvinkin. Ehkä eniten työstämistä vaatiikin ryhmässä toimiminen. Helpompaa olisi vain teettää paljon tehtäviä ja paikoillaan puurtamista. Mielessä pyörii kuitenkin erilaisia suunnitelmia, miten oppilaiden välistä yhteistä toimintaa voisi kehittää. Sellaisia taitoja, jotka on keskeisiä elämässä.
Tämän päivän saldona oli ensimmäinen tappelupukarien irroittaminen toisistaan. Tällaisten asioiden käsittely on kuitenkin mielestäni huomattavasti helpompaa kuin työskennellä passiivisiksi heittäytyneiden oppilaiden kanssa. Nähtäväksi jää, millaisia haasteita luokassa useimmiten kohtaa.
Tällä hetkellä tulee elettyä päivä kerrallaan. Lähdin töistä puoli kuudelta ja olin ehtinyt vain juuri ja juuri melkein suunnitella maanantain ohjelman. Tulee elettyä vain päivä kerrallaan, vaikka joka päivä on pitkää päivää töissä. Koska pakolliset päivittäiset kiireelliset asiat vähenee, että ehtii edes vilkaista opsia ja suunnitella muuta kuin miten selviää hengissä seuraavasta päivästä? Intoa kyllä olisi, melkein tekisi mieli käyttää lauantai suunnitteluun, mutta periaatteet eivät anna periksi. Ehkä nämä periaatteet pitemmän päälle vähentää mahdollisuutta työssä uupumiseen.
Oon päässyt nyt heti tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa. Ensimmäinen tapaaminen yhden oppilaan vanhemman kanssa on sovittu. Toisaalta vedän kyllä omat rajani tähän yhteistyöhön. Sain ensimmäisen pyynnön puhelinnumerosta. Oon kuitenkin tiukasti sitä mieltä, että jos ei ole työkännykkää, ei ole niin minkäänlaista velvollisuutta käyttää työasioihin omaa henkilökohtaista puhelinta. Kaiken lisäksi en edes kanna enkä aio kantaa omaa puhelintani työpäivän aikana mukana. Sen sijaan luen sähköpostit monta kertaa työpäivän aikana, joten toivottavasti kaikki vanhemmat suostuvat viestintään sitä kautta. Sairauspoissaolotkin on mielestäni paljon kätevämpää ilmoittaa netissä. Yritän olla tietyllä tavalla varovainen tämän asian kanssa, jotta kukaan vanhemmista ei vedä hernettä nenään, kun en anna numeroa. Toisaalta, omapa on nenänsä ja räkäinen herneensä... Eiku. Hyvillä mielin tutustun kaikkiin vanhempiin mahdollisista räkäisistä herneistä huolimatta!
Toisen päivän jälkeen olo on vähän luottavaisempi kuin eilen. Alan jopa epäillä, että kenties koulutyöhön kiinni päästyämme itsenäinen työskentely luokan kanssa voi sujua ihan hyvinkin. Ehkä eniten työstämistä vaatiikin ryhmässä toimiminen. Helpompaa olisi vain teettää paljon tehtäviä ja paikoillaan puurtamista. Mielessä pyörii kuitenkin erilaisia suunnitelmia, miten oppilaiden välistä yhteistä toimintaa voisi kehittää. Sellaisia taitoja, jotka on keskeisiä elämässä.
Tämän päivän saldona oli ensimmäinen tappelupukarien irroittaminen toisistaan. Tällaisten asioiden käsittely on kuitenkin mielestäni huomattavasti helpompaa kuin työskennellä passiivisiksi heittäytyneiden oppilaiden kanssa. Nähtäväksi jää, millaisia haasteita luokassa useimmiten kohtaa.
Tällä hetkellä tulee elettyä päivä kerrallaan. Lähdin töistä puoli kuudelta ja olin ehtinyt vain juuri ja juuri melkein suunnitella maanantain ohjelman. Tulee elettyä vain päivä kerrallaan, vaikka joka päivä on pitkää päivää töissä. Koska pakolliset päivittäiset kiireelliset asiat vähenee, että ehtii edes vilkaista opsia ja suunnitella muuta kuin miten selviää hengissä seuraavasta päivästä? Intoa kyllä olisi, melkein tekisi mieli käyttää lauantai suunnitteluun, mutta periaatteet eivät anna periksi. Ehkä nämä periaatteet pitemmän päälle vähentää mahdollisuutta työssä uupumiseen.
Oon päässyt nyt heti tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa. Ensimmäinen tapaaminen yhden oppilaan vanhemman kanssa on sovittu. Toisaalta vedän kyllä omat rajani tähän yhteistyöhön. Sain ensimmäisen pyynnön puhelinnumerosta. Oon kuitenkin tiukasti sitä mieltä, että jos ei ole työkännykkää, ei ole niin minkäänlaista velvollisuutta käyttää työasioihin omaa henkilökohtaista puhelinta. Kaiken lisäksi en edes kanna enkä aio kantaa omaa puhelintani työpäivän aikana mukana. Sen sijaan luen sähköpostit monta kertaa työpäivän aikana, joten toivottavasti kaikki vanhemmat suostuvat viestintään sitä kautta. Sairauspoissaolotkin on mielestäni paljon kätevämpää ilmoittaa netissä. Yritän olla tietyllä tavalla varovainen tämän asian kanssa, jotta kukaan vanhemmista ei vedä hernettä nenään, kun en anna numeroa. Toisaalta, omapa on nenänsä ja räkäinen herneensä... Eiku. Hyvillä mielin tutustun kaikkiin vanhempiin mahdollisista räkäisistä herneistä huolimatta!
torstai 11. elokuuta 2011
Elsin luokka
Eka päivä takana oppilaiden kanssa. Mikähän on ollut päällimmäisenä mielessä. Apua?
Tämän päivän perusteella oma luokka tuntui yllättävän haasteelliselta. Heti ensimmäisenä täytyy tehdä selvä peli, ettei homma lähde lapasesta. En vain ite koe olevinani vahvimmillani haasteellisten, omaehtoisten oppilaiden kanssa. Kyllä tänään hetken mietin, että aika erityinen ammatti sitä on tullut valittua!
Vaikka toisaalta on kyllä sellainen olo, että nyt vasta kaikkeni annan peliin. Pitäisi kuitenkin luoda selkeitä pelisääntöjä haasteellisiin tilanteisiin. Ei kuitenkaan tunnu vuorokaudessa riittävän aika, vaikka juuri nyt vuoden aluksi tulisi olla ohjat tiukalla. Avustajan kanssa ei juurikaan löydy yhteistä aikaa, jolloin voitaisiin keskustella luokassa toimimisen yhteistä linjoista. Ja toisaalta tuntui, että avustaja oli hieman kauhuissaan, millaiseen luokkaan on joutunut... Vaikka toki itsekin yllätyin joistakin asioista.
Aika reipas palautus maan päälle siis! Hymy huulessa silti. Oppilaista jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, myös niistä joiden kanssa luultavasti selvitellään enemmän vielä pelisääntöjä. On jotenkin sellainen olo, että kun nyt pääsisi ihan normaaliin kouluarkeen kiinni, niin voisi systemaattisesti tarttua tiettyihin pulmiin. Nyt kun oppilaille ei ole vielä tullut kaikkia kirjoja, lukujärjestys on sekaisin, oppilaiden mahdolliset integraatiot muihin luokkiin ja laaja-alaisen tunnit on selvittämättä... Koska päästään oikein kunnolla alkuun?
Eilen työtunteja kului koululla 10 ja kotona vielä päälle kolme. Tänäänkin koululla meni lähes yhtä pitkään. Ja silti tuntuu, että lukemattomat asiat ovat vielä hoitamatta ja selvittämättä, hyvin kiireelliset ja tärkeätkin. Kaappien siivoamisen ajatuksesta oon jo täysin luopunut, ehkä sitten ens kesänä...
Tämän päivän perusteella oma luokka tuntui yllättävän haasteelliselta. Heti ensimmäisenä täytyy tehdä selvä peli, ettei homma lähde lapasesta. En vain ite koe olevinani vahvimmillani haasteellisten, omaehtoisten oppilaiden kanssa. Kyllä tänään hetken mietin, että aika erityinen ammatti sitä on tullut valittua!
Vaikka toisaalta on kyllä sellainen olo, että nyt vasta kaikkeni annan peliin. Pitäisi kuitenkin luoda selkeitä pelisääntöjä haasteellisiin tilanteisiin. Ei kuitenkaan tunnu vuorokaudessa riittävän aika, vaikka juuri nyt vuoden aluksi tulisi olla ohjat tiukalla. Avustajan kanssa ei juurikaan löydy yhteistä aikaa, jolloin voitaisiin keskustella luokassa toimimisen yhteistä linjoista. Ja toisaalta tuntui, että avustaja oli hieman kauhuissaan, millaiseen luokkaan on joutunut... Vaikka toki itsekin yllätyin joistakin asioista.
Aika reipas palautus maan päälle siis! Hymy huulessa silti. Oppilaista jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, myös niistä joiden kanssa luultavasti selvitellään enemmän vielä pelisääntöjä. On jotenkin sellainen olo, että kun nyt pääsisi ihan normaaliin kouluarkeen kiinni, niin voisi systemaattisesti tarttua tiettyihin pulmiin. Nyt kun oppilaille ei ole vielä tullut kaikkia kirjoja, lukujärjestys on sekaisin, oppilaiden mahdolliset integraatiot muihin luokkiin ja laaja-alaisen tunnit on selvittämättä... Koska päästään oikein kunnolla alkuun?
Eilen työtunteja kului koululla 10 ja kotona vielä päälle kolme. Tänäänkin koululla meni lähes yhtä pitkään. Ja silti tuntuu, että lukemattomat asiat ovat vielä hoitamatta ja selvittämättä, hyvin kiireelliset ja tärkeätkin. Kaappien siivoamisen ajatuksesta oon jo täysin luopunut, ehkä sitten ens kesänä...
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Huomenna alkaa!
Huh, tänään on kyllä ollut pitkä päivä ja vielä illalla pakko tehdä juttuja valmiiksi. Ensin 10 tuntia koululla...
Veso-päivänä oli nyt kaikenlaista ohjelmaa ja sen lisäksi koitin laittaa luokkaa valmiiksi. Kouluohjaajakin oli apuna, mutta eipä hällä riittänyt työtunteja juuri mitenkään. Niinpä sitten opettaja puuhailee yötä myöden, koska siinä työssä ei tunteja lasketa... Vai miten se oli? Kaapit pitäisi järjestää luokassa, sieltä löytyy vaikka mitä, mutta toisaalta sieltä ei meinaa löytää mitään. Se jääköön myöhemmäksi, kun nyt pääsee ensin arkeen kiinni.
Tänään keskeistä olikin miettiä huomista. Toisaalta taas juuri se oli vaikeaa, kun ei yhtään tiedä millaisia tulevat oppilaat on. Voiko niiden kanssa tehdä suunnittelemiani tutustumisleikkejä? Monta muttaa on mielessä. Jonkinlaisen istumajärjestyksen tein luokkaan pikaisen hojksien selauksen perusteella. Katotaan kuinka käy.
Hienoa on se, että meillä koulun uusilla opettajilla on mentorit. Aivan mahtavaa! Varsinkin kun oman mentorin kanssa jutut tuntuivat menevän oikein hyvin yksiin. Vaikka on hirveästi kaikkea uutta, on koko ajan turvallinen olo. Kyllä hommat hoituu. Työyhteisössä on ollut oikein hyvä olla. Arjessahan sitten tarkemmin näkee millainen se todella on. Tuntuu kuitenkin siltä, että arvostetaan, pidetään huolta. Nähdään tärkeänä positiivinen ilmapiiri. Ehkä nyt elää jossain pilvessä, voiko näin hyvältä tuntuvaa koulua ollakaan?
Veso-päivänä oli nyt kaikenlaista ohjelmaa ja sen lisäksi koitin laittaa luokkaa valmiiksi. Kouluohjaajakin oli apuna, mutta eipä hällä riittänyt työtunteja juuri mitenkään. Niinpä sitten opettaja puuhailee yötä myöden, koska siinä työssä ei tunteja lasketa... Vai miten se oli? Kaapit pitäisi järjestää luokassa, sieltä löytyy vaikka mitä, mutta toisaalta sieltä ei meinaa löytää mitään. Se jääköön myöhemmäksi, kun nyt pääsee ensin arkeen kiinni.
Tänään keskeistä olikin miettiä huomista. Toisaalta taas juuri se oli vaikeaa, kun ei yhtään tiedä millaisia tulevat oppilaat on. Voiko niiden kanssa tehdä suunnittelemiani tutustumisleikkejä? Monta muttaa on mielessä. Jonkinlaisen istumajärjestyksen tein luokkaan pikaisen hojksien selauksen perusteella. Katotaan kuinka käy.
Hienoa on se, että meillä koulun uusilla opettajilla on mentorit. Aivan mahtavaa! Varsinkin kun oman mentorin kanssa jutut tuntuivat menevän oikein hyvin yksiin. Vaikka on hirveästi kaikkea uutta, on koko ajan turvallinen olo. Kyllä hommat hoituu. Työyhteisössä on ollut oikein hyvä olla. Arjessahan sitten tarkemmin näkee millainen se todella on. Tuntuu kuitenkin siltä, että arvostetaan, pidetään huolta. Nähdään tärkeänä positiivinen ilmapiiri. Ehkä nyt elää jossain pilvessä, voiko näin hyvältä tuntuvaa koulua ollakaan?
tiistai 9. elokuuta 2011
Hojkseja, hojkseja...
Tänään lueskelin hojkseja. On jännää, kun ei oikeastaan yhtään tiedä millainen luokka on tulossa ylihuomenna kouluun. Vartin verran oon ehtinyt seurata yhtä oppituntia keväällä, ja muutaman sanan lyhyesti vaihtanut viime vuoden opettajan kanssa.
Toisaalta kyllä tykkään lähteä liikkeelle ilman mitään erityisen suuria ennakkotietoja. Toisaalta taas hojkseja lukiessa on voinut useasti vain mielessä miettiä, että onneksi todellakin on tullut niihin nyt perehdyttyä. Poimin sieltä nyt oleellisimmat arkeen vaikuttavat asiat, ja luultavasti tässä suunnattomassa tietotulvassa unohdan kaiken muun. Voin palata niihin sitten, kun on tutustunut paremmin itse oppilaisiin.
Kävin myös hakemassa oppilaille uusia kirjoja, vaikka kaikkia ei vielä ole. Ainuttakaan opeopasta mulla ei ole, eikä ole tällä tietoa edes tulossa. Jostakin pitäisi koittaa riipiä sellaisiakin.
Tänään mietitytti kuitenkin:
- Keille oppilaille mitkäkin kirjat on tilattu?
- Mistä pääsen lukemaan sähköpostia?
- Koneelle pääsin kirjautumaan, mutta yksiä tunnuksia en saanut toimimaan, että vanhempiin voisi olla yhteksissä, vai enkö vaan osaa?
- Missä ollaan välitunnit?
- Mistä saan tietyt välttämättömät apuvälineet luokkaan?
- Koska on ruokailu?
- Onko käsityöluokka olemassa erikseen jossain?
- Mistä saa musavälineitä?
- Koska on mun välkkävalvonnat?
Ja kaiken lisäksi: mä tarvin ehdottomasti läppärin töihin! Vaikka tykkäänkin tehdä paljon käsipelillä, niin monet asiat sujuu niin paljon näppärämmin, kun siinä open pöydällä olis läppäri kätevästi. Ja semmosenhan saa jotenkin verovähennyksiinkin kai?
Iltasella tulikin rentouduttua sushin ja kirpparikierroksen parissa. Tosin kirpparilla taisi olla työt mielessä, kun tuli ostettua luokkaan pari peliä...
Toisaalta kyllä tykkään lähteä liikkeelle ilman mitään erityisen suuria ennakkotietoja. Toisaalta taas hojkseja lukiessa on voinut useasti vain mielessä miettiä, että onneksi todellakin on tullut niihin nyt perehdyttyä. Poimin sieltä nyt oleellisimmat arkeen vaikuttavat asiat, ja luultavasti tässä suunnattomassa tietotulvassa unohdan kaiken muun. Voin palata niihin sitten, kun on tutustunut paremmin itse oppilaisiin.
Kävin myös hakemassa oppilaille uusia kirjoja, vaikka kaikkia ei vielä ole. Ainuttakaan opeopasta mulla ei ole, eikä ole tällä tietoa edes tulossa. Jostakin pitäisi koittaa riipiä sellaisiakin.
Tänään mietitytti kuitenkin:
- Keille oppilaille mitkäkin kirjat on tilattu?
- Mistä pääsen lukemaan sähköpostia?
- Koneelle pääsin kirjautumaan, mutta yksiä tunnuksia en saanut toimimaan, että vanhempiin voisi olla yhteksissä, vai enkö vaan osaa?
- Missä ollaan välitunnit?
- Mistä saan tietyt välttämättömät apuvälineet luokkaan?
- Koska on ruokailu?
- Onko käsityöluokka olemassa erikseen jossain?
- Mistä saa musavälineitä?
- Koska on mun välkkävalvonnat?
Ja kaiken lisäksi: mä tarvin ehdottomasti läppärin töihin! Vaikka tykkäänkin tehdä paljon käsipelillä, niin monet asiat sujuu niin paljon näppärämmin, kun siinä open pöydällä olis läppäri kätevästi. Ja semmosenhan saa jotenkin verovähennyksiinkin kai?
Iltasella tulikin rentouduttua sushin ja kirpparikierroksen parissa. Tosin kirpparilla taisi olla työt mielessä, kun tuli ostettua luokkaan pari peliä...
maanantai 8. elokuuta 2011
Eka työpäivä
Eka työpäivä jätti jälkeensä ajatuksia, innostusta, suunnitelmia, pelkoa, mielenkiintoa, jännitystä.
Mistä ovesta oppilaat oikein tulee sisälle? Nyt osaan yhden reitin omaan luokkaan, mutta mikä on lyhin reitti? Montako ulko-ovea koulussa oikein on? Mihin ne saamani lukemattomat eri tunnukset ja salasanat tulee kirjoittaa? Missä olikaan oma lokero? Mitä kautta pääsee ruokalaan?
Mikä on kouluohjaajan rooli luokassa, miten vastuuta jaetaan? Mitenköhän pulpetit voisi järjestää: yksittäin, parit, ryhmät, hevosenkenkä? Mitä jos ekana päivänä istuttais lattialla? Mihin sijoittaisin ylimääräiset pöydät ja pulpetit? Mistä sai hakea kirjat ja miten ne oikein kuitattiin?
Joko voi suunnitella koko syksyn ohjelman?! Ai tällainen uskonnon kirja... Ihan outo matikan kirjasarja. Hmm, nuo nyt on vähän epäoleellisia asioita yltissä. Eihän tässä pysty tarttumaan mihinkään, kun sormet syyhyää kaikkeen.
Työmatka, apua! Autolla 40 kilometriä. Miten se oikein onnistuu talvella? Voi ei, inhoan lyhyitä kiihdytyskaistoja! Muista hankkia koulun lämmitystolppaan avain.
Mistä ovesta oppilaat oikein tulee sisälle? Nyt osaan yhden reitin omaan luokkaan, mutta mikä on lyhin reitti? Montako ulko-ovea koulussa oikein on? Mihin ne saamani lukemattomat eri tunnukset ja salasanat tulee kirjoittaa? Missä olikaan oma lokero? Mitä kautta pääsee ruokalaan?
Mikä on kouluohjaajan rooli luokassa, miten vastuuta jaetaan? Mitenköhän pulpetit voisi järjestää: yksittäin, parit, ryhmät, hevosenkenkä? Mitä jos ekana päivänä istuttais lattialla? Mihin sijoittaisin ylimääräiset pöydät ja pulpetit? Mistä sai hakea kirjat ja miten ne oikein kuitattiin?
Joko voi suunnitella koko syksyn ohjelman?! Ai tällainen uskonnon kirja... Ihan outo matikan kirjasarja. Hmm, nuo nyt on vähän epäoleellisia asioita yltissä. Eihän tässä pysty tarttumaan mihinkään, kun sormet syyhyää kaikkeen.
Työmatka, apua! Autolla 40 kilometriä. Miten se oikein onnistuu talvella? Voi ei, inhoan lyhyitä kiihdytyskaistoja! Muista hankkia koulun lämmitystolppaan avain.
Apua, oon ope!
Yhtäkkiä sitä pitäisi olla työelämässä. Vuosi sitten ei siitä tietoakaan, silloin tuli uiskenneltua syvällä opiskelijariennoissa. Iik!
Opettajana oleminen, mitä se oikeastaan edes on? Millaista on aloittaa työelämä? Mitä ihmettä oikein teen ekalla työviikolla? Mitä kaikkea pitäisi tietää, mutta ei tiedä, että ei tiedä?
Ei kai siinä auta muu kuin tarttua hommiin, olla ope. Noviisiopettajan blogin innoittamana aloitan myös oman blogini. Toivottavasti niitä tupsahtelee vielä lisää, vertaistuesta ei kai voi saada yliannostusta? Tervetuloa siis seuraamaan nuoren open blogia!
Minä? Vastavalmistunut erityisluokanopettaja, edessä ensimmäinen työvuosi.
Opettajana oleminen, mitä se oikeastaan edes on? Millaista on aloittaa työelämä? Mitä ihmettä oikein teen ekalla työviikolla? Mitä kaikkea pitäisi tietää, mutta ei tiedä, että ei tiedä?
Ei kai siinä auta muu kuin tarttua hommiin, olla ope. Noviisiopettajan blogin innoittamana aloitan myös oman blogini. Toivottavasti niitä tupsahtelee vielä lisää, vertaistuesta ei kai voi saada yliannostusta? Tervetuloa siis seuraamaan nuoren open blogia!
Minä? Vastavalmistunut erityisluokanopettaja, edessä ensimmäinen työvuosi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)